hutikka
substantiivi
-
keitin, jolla voidaan keittää vettä
Hän laittoi hutikan tulelle.
Taivutus
yks. nom. hutikka, yks. gen. hutikan, yks. part. hutikkaa, yks. ill. hutikkaan, mon. gen. hutikoiden hutikoitten hutikkojen hutikkain, mon. part. hutikoita hutikkoja, mon. ill. hutikkoihin hutikoihin.
Synonyymisanakirja
hutikka
-
päihtymys, maistiainen, päihtymys, känni, humala, humala.
Esimerkit
Ilta päättyi pienessä hutikan vireessä.
Hänen reissunsa Norjaan päättyi hutikkaan.
Hutikka syntyi yllättäen syntymäpäiväjuhlilla.
Etymologia
Johdettu hutiloinnista, joka merkitsee tavanomaisesti vikaan menemistä, usein juopumuksen kontekstissa.
Käännökset
Liittyvät sanat
huppeli, hiprakka, kekkuli