kaarre
substantiivi
-
tien, rautatien tms. jyrkkä mutka tai kierre
Ajoin varovasti tiessä olevaa kaarretta.
Taivutus
yks. nom. kaarre, yks. gen. kaarteen, yks. part. kaarretta, yks. ill. kaarteeseen, mon. gen. kaarteiden kaarteitten, mon. part. kaarteita, mon. ill. kaarteisiin kaarteihin.
Esimerkit
Auto ajoi tiukkaan kaarteeseen.
Tie teki jyrkän kaarteen ennen siltaa.
Kaarteessa pitää hidastaa
Etymologia
Johtuu verbistä 'kaartaa' (to curve), tarkoittaa tien tai radan kaarretta tai mutkaa.
Käännökset
Slangisanakirja
-
sirklaa: kaarreluistella : Oikeellepäi-sirklaamine oli aluks hankalaa.
Riimisanakirja
kaarre rimmaa näiden kanssa:
kuolemankaarre, ulkokaarre, neulansilmäkaarre, sisäkaarre
Liittyvät sanat
sisäkaarre, neulansilmäkaarre, kaareke, kaarteinen, kaarrosLäheisiä sanoja
kaarne, kaarnikka, kaarnoittua, kaarre, kaarrella, kaarresäde