kaino

adjektiivi

1. ujo tai sisäänpäin kääntynyt; hienotunteinen tai vaatimaton

   Hän on kaino ja hiljainen tyttö, joka puhuu vähän.

Taivutus

yks. nom. kaino, yks. gen. kainon, yks. part. kainoa, yks. ill. kainoon, mon. gen. kainojen, mon. part. kainoja, mon. ill. kainoihin.

Synonyymisanakirja

kaino

1. häveliäs, ujo, arka, pelokas.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Hän on hieman kaino uusia ihmisiä tavatessa.
Kaino hymy nousi hänen kasvoilleen.
Tyttö on kasvanut ulos kainoista tavoistaan.

Käännökset

Sanonnat

"Kaino mies ei saa kaunista akkaa."

"Rohkea rokan syö jatko: kaino ei saa kaaliakaan."

"Rohkea rokan syö, kaino ei saa kaaliakaan."

"Rohkea rokankin syöpi, kaino ei saa kaaliakaan."

Riimisanakirja

kaino rimmaa näiden kanssa:

aino, paino, kirjapaino, laakapaino, liikapaino, neulapaino, omapaino, sanapaino, tasapaino

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

kainalolämpö, kainalosauva, kaininmerkki, kaino, kainostelematon, kainostella