kaksintaistelu
substantiivi
-
taistelu kahden henkilön välillä, jossa molemmilla on sama ase
Heidän välillään oli kuumottava kaksintaistelu.
Taivutus
yks. nom. kaksintaistelu, yks. gen. kaksintaistelun, yks. part. kaksintaistelua, yks. ill. kaksintaisteluun, mon. gen. kaksintaistelujen kaksintaisteluiden kaksintaisteluitten, mon. part. kaksintaisteluja kaksintaisteluita, mon. ill. kaksintaisteluihin.
Esimerkit
He haastoivat toisensa kaksintaisteluun.
Kaksintaistelu vaatii rohkeutta.
Kaksintaistelu päättyi tasapeliin.
Etymologia
Johdettu 'kaksi' ja 'taistelu,' tarkoittaen kahden henkilön välistä taistelua.
Käännökset
Riimisanakirja
kaksintaistelu rimmaa näiden kanssa:
haistelu, taistelu, maataistelu, rajataistelu, luokkataistelu, ilmataistelu, valtataistelu, torjuntataistelu, lähitaistelu, materiaalitaistelu
Liittyvät sanat
kaksinkamppailuLäheisiä sanoja
kaksinpuhelu, kaksintaa, kaksintaistelija, kaksintaistelu, kaksintaisteluhaaste, kaksio