karkailu
substantiivi
-
se, että karkailee tai toistuvasti pakenee jostain paikasta
Hänen karkailunsa koulusta alkoi huolestuttaa vanhempia.
Taivutus
yks. nom. karkailu, yks. gen. karkailun, yks. part. karkailua, yks. ill. karkailuun, mon. gen. karkailujen karkailuiden karkailuitten, mon. part. karkailuja karkailuita, mon. ill. karkailuihin.
Esimerkit
Teinillä oli käsissä karkailu.
Leirin aikana karkailua ei sallita.
Kankea säännöstö estää karkailun.
Käännökset
| englanti |
incontinence |
| ranska | incontinence (f) |
| saksa | Inkontinenz (f) |
| kreikka | ακράτεια (f) |
| venäjä | недержа́ние, инконтине́нция (f) qualifier rare |
| ruotsi | inkontinens |
Riimisanakirja
karkailu rimmaa näiden kanssa:
jahkailu, uhkailu, aikailu, haikailu, keikailu, sikailu, hakkailu, miekkailu, kalpamiekkailu, florettimiekkailu
Läheisiä sanoja
karjua, karjunta, karkailla, karkailu, karkaisematon, karkaisija