kaulailu

substantiivi

1. Fyysisen läheisyyden osoittaminen tai suuteleminen, jonka kohde on kaula

   Heidän kaulailunsa oli niin intohimoista.

Taivutus

yks. nom. kaulailu, yks. gen. kaulailun, yks. part. kaulailua, yks. ill. kaulailuun, mon. gen. kaulailujen kaulailuiden kaulailuitten, mon. part. kaulailuja kaulailuita, mon. ill. kaulailuihin.

Synonyymisanakirja

kaulailu

1. pussailu.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

He eivät voineet vastustaa kaulailua.
Julkinen kaulailu voi aiheuttaa keskustelua.
Kaulailu on joskus osa romanssia.

Käännökset

Riimisanakirja

kaulailu rimmaa näiden kanssa:

maalailu, äännemaalailu, sävelmaalailu, kaunomaalailu, halailu, salailu, selailu, keilailu, toilailu, pilailu

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

kaulahihna, kaulahuivi, kaulailla, kaulailu, kaulain, kaulakello