keilaaja
substantiivi
-
henkilö, joka pelaa keilaa
Hän on ammatiltaan keilaaja.
Taivutus
yks. nom. keilaaja, yks. gen. keilaajan, yks. part. keilaajaa, yks. ill. keilaajaan, mon. gen. keilaajien keilaajain, mon. part. keilaajia, mon. ill. keilaajiin.
Esimerkit
Kokeneet keilaajat osallistuivat kilpailuun.
Uusi keilaaja harjoitteli ahkerasti.
Hän on tunnettu keilaaja paikallisessa kerhossa.
Etymologia
Henkilö, joka harrastaa keilailua.
Käännökset
Riimisanakirja
keilaaja rimmaa näiden kanssa:
interrailaaja, reilaaja, interreilaaja, viilaaja, pilkunviilaaja, pilaaja, ilonpilaaja, tilaaja, vuositilaaja
Läheisiä sanoja
keikuttelu, keikutus, keila, keilaaja, keilahalli, keilailla