kielentutkija

substantiivi

1. henkilö, joka tutkii kielen rakennetta tai kehitystä

   Hän on kielentutkija, joka on erikoistunut suomen kieleen.

Taivutus

yks. nom. kielentutkija, yks. gen. kielentutkijan, yks. part. kielentutkijaa, yks. ill. kielentutkijaan, mon. gen. kielentutkijoiden kielentutkijoitten kielentutkijain, mon. part. kielentutkijoita, mon. ill. kielentutkijoihin.

Synonyymisanakirja

kielentutkija

1. latinisti, filologi, lingvisti, lingvistiikan tutkija.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Kielentutkija tekee tärkeää työtä.
Hän on tunnettu kielentutkija.
Kielentutkija analysoi vanhoja tekstejä.

Käännökset

Riimisanakirja

kielentutkija rimmaa näiden kanssa:

tutkija, rauhantutkija, käsialantutkija, kansanrunoudentutkija, tulevaisuudentutkija, kirjallisuudentutkija, kansanperinteentutkija, murteentutkija, tyylintutkija

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

kielentarkistaja, kielentarkistus, kielentuntemus, kielentutkija, kielentutkimus, kielentää