kieli

substantiivi

  1. yhdistelmä ääniä, sanoja ja symboleita, joita käytetään ajatusten ilmaisemiseen ja ymmärtämiseen

    Suomi on äidinkieleni.
Taivutus

yks. nom. kieli, yks. gen. kielen, yks. part. kieltä, yks. ill. kieleen, mon. gen. kielten kielien, mon. part. kieliä, mon. ill. kieliin.

Synonyymisanakirja

kieli

  1. läppä.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Suomessa puhutaan suomea kielenä.
Kieli on tärkeä osa kulttuuria.
Ymmärrämme maailmaa kielen kautta.

Etymologia

Alkuperäinen sana, jolla on useita merkityksiä, kuten 'puhujan kieli' tai 'kielen kieli'.

kantaurali kele; sukulaissanat viro keel, karjala kieli, pohjoissaame giella. Englanniksi tongue; language

Slangisanakirja

  • kielisoppa: kielioppi

Sanonnat

"Hän juoksee henki kurkussa ja kieli vyön alla."

"Hän juoksee henki kurkussa ja kieli vyön alla. (= Hän juoksee niin kovaa kuin pystyy.)"

"Kieli keskellä suuta."

"Kieli kärkkäältä palaa."

"Kieli on ihmisen paras osa."

Riimisanakirja

kieli rimmaa näiden kanssa:

korean kieli, heprean kieli, arabian kieli, italian kieli, albanian kieli, romanian kieli, persian kieli, serbokroatian kieli, latvian kieli

Lisää riimejä

Liittyvät sanat

virkakieli, venäjä, afrikaans, azeri, nykykieli

Läheisiä sanoja

kielenviljely, kielevä, kielevästi, kieli, kielialue, kieliasu

Rakastatko sanoja? Tarvitsetko lisää määritelmiä?

Tilaamalla Suomen suurimman sanakirjan saat tuhansia määritelmiä ja tarkennetun haun ilman mainoksia!

Suomisanakirja Pro