kiilakivi

substantiivi

1. lautakiveksi leikattu kivi, jolla voi teroittaa teräaseita

   Hän teroitti kirvestä kiilakivellä.

Taivutus

yks. nom. kiilakivi, yks. gen. kiilakiven, yks. part. kiilakiveä, yks. ill. kiilakiveen, mon. gen. kiilakivien, mon. part. kiilakiviä, mon. ill. kiilakiviin.

Synonyymisanakirja

kiilakivi

1. kiilkivi.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Koristeeksi asetettiin kaunis kiilakivi.
Geologi tutki kiilakiveä tarkkaan.
Kiilakivi oli kirkkaasti kiiltävä.

Käännökset

Riimisanakirja

kiilakivi rimmaa näiden kanssa:

kattilakivi, suolakivi, mukulakivi

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

kiikuttaa, kiila, kiilahihna, kiilakivi, kiilakorko, kiilalause