kikattaa
verbi
-
nauraa korkealla, kimeällä äänellä tai pilkallisesti
Hän kikattaa aina, kun hän on jännittynyt.
Taivutus
yks. nom. kikattaa, yks. gen. kikatan, yks. part. kikatti, yks. ill. kikattaisi, mon. gen. kikattakoon, mon. part. kikattanut, mon. ill. kikatettiin.
Esimerkit
Hän kikatti kuin pieni lapsi.
Kikattaminen kuului huoneen toiselta puolelta.
Kun kuulin vitsin
Etymologia
suomen sana, joka on äänteellistä alkuperää ja kuvaa naurua
Käännökset
Sitaatit
"Jamie kikattaa kuin koulutyttö, söpöä."
Liittyvät sanat
tyttömäisesti, kikatella, teinityttö, nauraa