kirjakieli

substantiivi

  1. kielen virallinen, standardoitu muoto; usein kirjoittamiseen ja formaaliin puhumiseen käytetty kieli

    Oppikoulussa opimme kirjakieltä.
Taivutus

yks. nom. kirjakieli, yks. gen. kirjakielen, yks. part. kirjakieltä, yks. ill. kirjakieleen, mon. gen. kirjakielten kirjakielien, mon. part. kirjakieliä, mon. ill. kirjakieliin.

Synonyymisanakirja

kirjakieli

  1. asiasuomi, kirjakielen, paperikieli, kirjoitettu kieli, yleiskieli.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Suomi jakautuu kirjakieleen ja puhekieleen.
Kirjakieli on tärkeä aine koulussa.
Monet pitävät kirjakieltä virallisempana kuin puhekieltä.

Sillä nyt oli välttämätöntä omata suomalainen kirjakieli, jota paraikaa vielä luotiin ja jonka oli oltava Suomen erikoisena sivistyskielenä

Etymologia

yhdistetään sanoista kirja (book) ja kieli (language)

Riimisanakirja

kirjakieli rimmaa näiden kanssa:

ruskeakieli, kansliakieli, sekakieli, virkakieli, salakieli, kapulakieli, viittomakieli, satakieli, metakieli

Lisää riimejä

Liittyvät sanat

kirjasuomi, yleiskieli

Läheisiä sanoja

kirjake, kirjakemetalli, kirjakerho, kirjakieli, kirjakielinen, kirjakokoelma

Rakastatko sanoja? Tarvitsetko lisää määritelmiä?

Tilaamalla Suomen suurimman sanakirjan saat tuhansia määritelmiä ja tarkennetun haun ilman mainoksia!

Suomisanakirja Pro

Keskustelu

artikuloi artilukoitu nimetön 24.9.2013