konjunktio
substantiivi
-
Sanaluokka, joka liittää yhteen lauseita, lauseenjäseniä tai sanoja.
"Sanoja ja
Taivutus
yks. nom. konjunktio, yks. gen. konjunktion, yks. part. konjunktiota, yks. ill. konjunktioon, mon. gen. konjunktioiden konjunktioitten, mon. part. konjunktioita, mon. ill. konjunktioihin.
Esimerkit
Konjunktio yhdistää kaksi lausetta toisiinsa.
Kielitieteessä konjunktiot ovat yleisiä.
Ja
Etymologia
Latinan 'coniunctio', joka viittaa liittämiseen tai yhdistämiseen, erityisesti kieliopissa.
Käännökset
| englanti |
conjunction connective, continuative alignment |
| ranska | conjonction (f) |
| saksa | Konstellation (f), Konjunktion (f), Bindewort |
| kreikka | σύνδεσμος (m), σύνοδος (f) |
| unkari | kötőszó, együttállás |
| italia | congiunzione (f) |
| latina | conjunctio (f) |
| puola | spójnik (m)-in, koniunkcja (f) |
| romania | conjuncție (f) |
| venäjä | сою́з (m), конъю́нкция (f) |
| ruotsi | konjunktion, bindeord |
Riimisanakirja
konjunktio rimmaa näiden kanssa:
funktio, reaalifunktio, symbolifunktio, eksponenttifunktio, disjunktiivikonjunktio, rinnastuskonjunktio, alistuskonjunktio, punktio, lumbaalipunktio
Liittyvät sanat
adversatiivinen, eksplikatiivinen, disjunktiivinen, asyndeettinen, partikkeliLäheisiä sanoja
konjugaatio, konjugoida, konjugointi, konjunktio, konjunktuuri, konkari