kärhi
substantiivi
-
"osittain kaskettu tai poltettu metsäalue"
"Hän kulki karhin läpi."
Taivutus
yks. nom. kärhi, yks. gen. kärhen, yks. part. kärheä, yks. ill. kärheen, mon. gen. kärhien, mon. part. kärhiä, mon. ill. kärhiin.
Esimerkit
Kasvin kärhi tarttui aidan rakenteisiin.
Kärhi kiertyi tukevasti pylvään ympärille.
Kärhi auttoi kasvia kiipeämään.
Käännökset
Läheisiä sanoja
käpätä, käreys, käreä, kärhi, kärhämä, kärhämöidä