mekko
substantiivi
-
Naisten tai tyttöjen käyttämä, vyötärön alle ulottuva vaate
Hän puki päälleen kauniin mekon juhliin.
Taivutus
yks. nom. mekko, yks. gen. mekon, yks. part. mekkoa, yks. ill. mekkoon, mon. gen. mekkojen, mon. part. mekkoja, mon. ill. mekkoihin.
Esimerkit
Ostin uuden mekon juhlia varten.
Hänellä oli päällään kaunis mekko.
Mekko istuu täydellisesti!
Hänelle laitettiin uusi mekko ja mustanahkainen leveä vyö, jossa oli kadehdittava messinkisolki
Etymologia
Peräisin ruotsin sanasta 'mjäk', joka tarkoittaa yksinkertaista mekkoa tai vaatetta.
Käännökset
Slangisanakirja
-
naisen sukuelin : Mennää panee illal vähä melaa mekkoon.
Riimisanakirja
mekko rimmaa näiden kanssa:
kukkamekko, sukkamekko, puuvillamekko, mammamekko, hellemekko, kastemekko, pumpulimekko, äitiysmekko, essumekko
Liittyvät sanat
essumekko, kukkamekko, kolttuLäheisiä sanoja
mekatroninen, mekkala, mekkaloida, mekko, meklari, meklarilista