ominainen
adjektiivi
-
Jollekin tyypillinen tai erityinen piirre.
Hänen ominainen tyylinsä erottuu edukseen.
Taivutus
yks. nom. ominainen, yks. gen. ominaisen, yks. part. ominaista, yks. ill. ominaiseen, mon. gen. ominaisten ominaisien, mon. part. ominaisia, mon. ill. ominaisiin.
Esimerkit
Hänen hymynsä on todella ominainen.
Siinä reseptissä oli jokin ominainen vivahde.
Liikkeelle oli ominaista tietty rytmi.
Se on erityisesti ominainen sekä hänen sedälleen kuvanveistäjä Pjotr Karlovitshille että veljelleen maalaaja Mihail Konstantinovitshille (Mishalle)
Mutta syvemmälle katsottuna ei heissä ollut suinkaan muuttunut tämmöisten seutujen rahvaalle ominainen ulkopuolisten suhteiden nöyrä orjamaisuus ja sisäisten suhteiden syvä vieraus, päinvastoin se oli saanut lisäksi teeskentelemisen ja liehakoimisen ikävän lisäpiirteen, joka vain syvensi todellista vierautta
Käännökset
| englanti |
specific peculiar characteristic idiosyncratic |
| ranska | caractéristique |
| saksa | charakteristisch, bezeichnend, kennzeichnend, typisch |
| kreikka | χαρακτηριστικός (m), τυπικός (m) |
| italia | caratteristico |
| puola | charakterystyczny (m) |
| romania | caracteristic |
| venäjä | характе́рный, типи́чный, отличи́тельный, прису́щий, сво́йственный |
| ruotsi | karakteristisk, kännetecknande |
Riimisanakirja
ominainen rimmaa näiden kanssa:
nainen, bi-nainen, PR-nainen, puuhanainen, hajanainen, vajanainen, liikanainen, virkanainen, voimanainen, suoranainen
Liittyvät sanat
idiosynkraattinen, idiomi, kotoinen, sotilaallinen, journalistinenLäheisiä sanoja
omiansa, omillaan, omilleen, ominainen, ominaisesti, ominaishaju