piikivi
substantiivi
-
teräväreunainen mineraali, jota käytetään sytytys- tai teroitusvälineenä
Metsästäjä käytti piikiveä nuotion sytyttämiseen.
Taivutus
yks. nom. piikivi, yks. gen. piikiven, yks. part. piikiveä, yks. ill. piikiveen, mon. gen. piikivien, mon. part. piikiviä, mon. ill. piikiviin.
Synonyymisanakirja
piikivi
-
aseen piikivi, piioksidi, kvartsi, piidioksidi.
Esimerkit
Piikivi on kova kiviainesta.
Piikiviä käytettiin ennen muinaisissa aseissa.
Hän keräsi piikiviä rannalta.
Etymologia
Kahdesta osasta: 'pii', joka tarkoittaa piitä (alkuaine), ja 'kivi'.
Käännökset
Riimisanakirja
piikivi rimmaa näiden kanssa:
kalkkikivi, merkelikivi, sepelikivi, tiilikivi, tulikivi, sappikivi, laakerikivi, verikivi, uhrikivi
Liittyvät sanat
kiviLäheisiä sanoja
piikittely, piikittää, piikitys, piikivi, piikiviase, piikkari