piikivi

substantiivi

  1. teräväreunainen mineraali, jota käytetään sytytys- tai teroitusvälineenä

    Metsästäjä käytti piikiveä nuotion sytyttämiseen.
Taivutus

yks. nom. piikivi, yks. gen. piikiven, yks. part. piikiveä, yks. ill. piikiveen, mon. gen. piikivien, mon. part. piikiviä, mon. ill. piikiviin.

Synonyymisanakirja

piikivi

  1. aseen piikivi, piioksidi, kvartsi, piidioksidi.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Piikivi on kova kiviainesta.
Piikiviä käytettiin ennen muinaisissa aseissa.
Hän keräsi piikiviä rannalta.

Etymologia

Kahdesta osasta: 'pii', joka tarkoittaa piitä (alkuaine), ja 'kivi'.

Riimisanakirja

piikivi rimmaa näiden kanssa:

kalkkikivi, merkelikivi, sepelikivi, tiilikivi, tulikivi, sappikivi, laakerikivi, verikivi, uhrikivi

Lisää riimejä

Liittyvät sanat

kivi

Läheisiä sanoja

piikittely, piikittää, piikitys, piikivi, piikiviase, piikkari

Rakastatko sanoja? Tarvitsetko lisää määritelmiä?

Tilaamalla Suomen suurimman sanakirjan saat tuhansia määritelmiä ja tarkennetun haun ilman mainoksia!

Suomisanakirja Pro