pinnatuoli
substantiivi
-
Tuoli, jossa on erityinen selkätuki, joka koostuu pinnamaisista pystypinnoista.
Vanha pinnatuoli sopi erinomaisesti keittiöön.
Taivutus
yks. nom. pinnatuoli, yks. gen. pinnatuolin, yks. part. pinnatuolia, yks. ill. pinnatuoliin, mon. gen. pinnatuolien, mon. part. pinnatuoleja, mon. ill. pinnatuoleihin.
Esimerkit
Pinnatuoli on klassinen osa suomalaista sisustusta.
Pidin vanhan pinnatuolin sen yksinkertaisen muotoilun vuoksi.
Keittiötä koristaa vanha pinnatuoli
Etymologia
Johdettu sanasta 'pinna', viittaa tuoliin, jossa on pinnat selkänojassa.
Käännökset
| englanti |
spoke chair (gloss) |
Riimisanakirja
pinnatuoli rimmaa näiden kanssa:
puutarhatuoli, nojatuoli, rullatuoli, saarnatuoli, kultatuoli, rantatuoli, telttatuoli, pottatuoli
Läheisiä sanoja
pinnari, pinnasänky, pinnata, pinnatuoli, pinnaus, pinne