rantatuoli
substantiivi
-
Tuoli, jota käytetään rannalla istuskeluun ja auringonottoon.
Laitoin rantatuolin aivan veden ääreen.
Taivutus
yks. nom. rantatuoli, yks. gen. rantatuolin, yks. part. rantatuolia, yks. ill. rantatuoliin, mon. gen. rantatuolien, mon. part. rantatuoleja, mon. ill. rantatuoleihin.
Esimerkit
Hän istui rantatuolissa aurinkoa ottaen.
Rantatuolit oli asetettu riviin.
Rantatuoli huojui kevyesti tuulessa.
Etymologia
ranta (ranta) + tuoli (tuoli)
Käännökset
| englanti |
beach chair |
| ranska | transat (m) |
| saksa | Deckstuhl (m), Badeliege (f), Faltstuhl (m), Liegestuhl (m), Poolliege (f) |
| unkari | nyugágy |
| italia | sdraio (f), sedia a sdraio (f) |
| venäjä | шезло́нг (m) |
| ruotsi | däcksstol |
Riimisanakirja
rantatuoli rimmaa näiden kanssa:
puutarhatuoli, nojatuoli, rullatuoli, pinnatuoli, saarnatuoli, kultatuoli, telttatuoli, pottatuoli
Läheisiä sanoja
rantasipi, rantatie, rantatontti, rantatuoli, rantatörmä, rantatöyräs