positiivi
substantiivi
-
Kielitieteen termi; sanan perusmuoto tai sanaluokka, joka kuvaa olemista, tilaa tai toimintaa
Juosta on infinitiivin positiivi.
Taivutus
yks. nom. positiivi, yks. gen. positiivin, yks. part. positiivia, yks. ill. positiiviin, mon. gen. positiivien, mon. part. positiiveja, mon. ill. positiiveihin.
Esimerkit
Hänellä on positiivi asenne elämään.
Positiivi tuntemus valtaa mielen.
Tämä testi antaa vain positiivi tuloksia.
Hän tiivisti ilon positiiviin hetkeen.
Positiivi energia tarttuu helposti muihin.
Etymologia
Latinasta 'positivus', alkuperäinen tai perustila.
Käännökset
| englanti |
positive, positive degree |
| saksa | Grundstufe, Positiv, (''dated:'' Positivus), Positivfilm (m) |
| unkari | alapfok |
| latina | gradus positivus, positivus (m), gradus absolutus |
| romania | pozitiv grad, pozitiv film |
| venäjä | положи́тельная сте́пень (f), позити́в (m) |
| ruotsi | positiv |
| ranska | positif (m) |
Liittyvät sanat
negatiivi, positiivikuva, diakuva, vertailuasteLäheisiä sanoja
poseeraus, posetiivari, posetiivi, positiivi, positiivikuva, positiivinen