riippa
substantiivi
-
jokin joka roikkuu tai riippuu, koristeella tai ilman
Kaulakoru oli kaunis, ja siinä oli riippa.
Taivutus
yks. nom. riippa, yks. gen. riipan, yks. part. riippaa, yks. ill. riippaan, mon. gen. riippojen riippain, mon. part. riippoja, mon. ill. riippoihin.
Esimerkit
Vanha riippa kuului talon perinteisiin koristeisiin.
Riippa keittiön seinällä oli kauniisti koristeltu.
Hän käänsi riippaa sormissaan ajatuksissaan.
Etymologia
Alkuperä viittaa johonkin, joka roikkuu tai riippuu.
Käännökset
englanti |
drag |
Slangisanakirja
-
riippari: kohopallo jalkapallossa
-
riipparit: riippuvat rinnat : Näätsä mitkä riipparit tol Kaisal o...
Läheisiä sanoja
riipalleen, riipiä, riipoa, riippa, riippakivi, riippakoivu