rikkoontua

verbi

1. murtua tai hajota osiksi

   Lautanen rikkoontui, kun se putosi lattialle.

Taivutus

yks. nom. rikkoontua, yks. gen. rikkoonnun, yks. part. rikkoontui, yks. ill. rikkoontuisi, mon. gen. rikkoontukoon, mon. part. rikkoontunut, mon. ill. rikkoonnuttiin.

Synonyymisanakirja

rikkoontua

1. murtua, haljeta, romuttua, vikaantua, vikautua.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Lasi voi rikkoontua helposti.
Hän pelkäsi

Käännökset

Slangisanakirja

• spragaa: rikkoontua / luhistua kasaan

Riimisanakirja

rikkoontua rimmaa näiden kanssa:

sohjoontua, ruhjoontua, lakoontua, tahkoontua, lohkoontua, vauhkoontua, ukkoontua, kokoontua, lommoontua

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

rikkomattomuus, rikkomus, rikkonainen, rikkoontua, rikkouma, rikkoutua