roikku

substantiivi

1. Henkilö tai esine, joka roikkuu.

   Oven päällä roikkuu koristeellinen roikku.

Taivutus

yks. nom. roikku, yks. gen. roikun, yks. part. roikkua, yks. ill. roikkuun, mon. gen. roikkujen, mon. part. roikkuja, mon. ill. roikkuihin.

Esimerkit

Hän otti roikkuvan paidan pois.
Roikku katto on korjauksen tarpeessa.
Roikku koru on suosittu.

Käännökset

Slangisanakirja

• gungaa: roikkua (käsipuolessa)

• liputtaa: roikkua ulkona (paita housuista) : Liputatsä ku sul on paita byysien päällä?

• roikkuu: oleskella / maleksia / viivytellä : Mitäs viel täällä roikut, mä suljin tän mestan jo.

Riimisanakirja

roikku rimmaa näiden kanssa:

oikku, luonnonoikku

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

roikka, roikko, roikkosopimus, roikku, roikkua, roikkulaukaus