siunailu
substantiivi
-
Tuskastelu, voivottelu tai siunailu jonkun asian puolesta.
Hänen siunailunsa ei auttanut ratkaisemaan ongelmaa.
Taivutus
yks. nom. siunailu, yks. gen. siunailun, yks. part. siunailua, yks. ill. siunailuun, mon. gen. siunailujen siunailuiden siunailuitten, mon. part. siunailuja siunailuita, mon. ill. siunailuihin.
Esimerkit
Turha siunailu ei auta.
Siunailu kuuluu monen vanhemman ihmisen puheeseen.
Hänellä oli tapana siunailu
Käännökset
Läheisiä sanoja
siunaamaton, siunaantua, siunailla, siunailu, siunata, siunauksekas