sortti
substantiivi
-
Tyyppi tai laji.
Hänen sorttinsa ihmisiä on harvassa.
Taivutus
yks. nom. sortti, yks. gen. sortin, yks. part. sorttia, yks. ill. sorttiin, mon. gen. sorttien, mon. part. sortteja, mon. ill. sortteihin.
Esimerkit
Tämä sortti omenat ovat erityisen herkullisia.
Hän on erikoinen sortti ihminen.
Erityinen sortti kahvia oli myynnissä.
Etymologia
Johtuu ruotsin sanasta 'sort', mikä tarkoittaa lajia tai tyyppiä.
Käännökset
Slangisanakirja
-
tapa / laji
Riimisanakirja
sortti rimmaa näiden kanssa:
abortti, kohortti, kortti, rahakortti, kannattajakortti, lahjakortti, opiskelijakortti, haltijakortti, paikkakortti, neuvolakortti
Läheisiä sanoja
sortovalta, sortovuodet, sortsit, sortti, sorttinen, sortua