sovite

substantiivi

1. Muokattu tai sovitettu versio jostakin, esimerkiksi kappaleesta.

   Bändi soitti tunnetusta kappaleesta uuden sovitteen.

Taivutus

yks. nom. sovite, yks. gen. sovitteen, yks. part. sovitetta, yks. ill. sovitteeseen, mon. gen. sovitteiden sovitteitten, mon. part. sovitteita, mon. ill. sovitteisiin sovitteihin.

Esimerkit

Hän valmisti uuden sovitteen mittatilaustyönä.
Sovite varmisti laitteiston toimivuuden moitteettomasti.
Projektin lopuksi esiteltiin onnistunut sovite.

Käännökset

Riimisanakirja

sovite rimmaa näiden kanssa:

kovite

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

sovintopolitiikka, sovintoteitse, sovintoveri, sovite, sovitella, sovitin