särinä

substantiivi

1. Särinä tarkoittaa ääntä, joka syntyy esimerkiksi hankaavista tai kitkaa aiheuttavista esineistä. Se voi myös viitata epätasaiseen tai häiritsevään ääneen.

   Kitaran särinä täytti koko huoneen, kun bändi aloitti esityksensä.

Taivutus

yks. nom. särinä, yks. gen. särinän, yks. part. särinää, yks. ill. särinään, mon. gen. särinöiden särinöitten särinäin, mon. part. särinöitä, mon. ill. särinöihin.

Synonyymisanakirja

särinä

1. fatwa, humina, häly, pörinä.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Mitä tarkoittaa

Särinä on ääntä, joka syntyy, kun kaksi pintaa tai esinettä hankaavat toisiaan vasten. Se voi esiintyä monenlaisissa konteksteissa, kuten musiikissa, jolloin se voi tarkoittaa tahallista äänenmuodostusta, tai arjessa, kun esimerkiksi vanha laite pitää ääntä. Särinä voi olla myös häiritsevää, esimerkiksi kun se liittyy rikkinäisiin laitteisiin tai huonosti toimiviin koneisiin. Joissain tapauksissa särinä voi viitata myös tietynlaiseen musiikilliseen tyyliin, kuten elektroniikkamusiikissa, jossa särisevät äänet ovat keskeisiä elementtejä.

Esimerkit

Kuului vain lievää särinää radiosta.
Vanhan gramofonin särinä oli nostalginen.
Särinä häiritsi keskittymistä.

Käännökset

Riimisanakirja

särinä rimmaa näiden kanssa:

suklaa-, valkea-, mega-, giga-, haja-, laaka-, raaka-, taka-, deka-, seka-

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

säpsähtää, säpsäyttää, säpäle, särinä, säristä, särkeä