talviaika

substantiivi

1. Ajanmittaustapa, joka siirtää kelloja taaksepäin syksyllä.

   Talviaika alkaa lokakuun lopulla.

Taivutus

yks. nom. talviaika, yks. gen. talviajan, yks. part. talviaikaa, yks. ill. talviaikaan, mon. gen. talviaikojen talviaikain, mon. part. talviaikoja, mon. ill. talviaikoihin.

Synonyymisanakirja

talviaika

1. talvi, normaaliaika.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Talviaika alkaa lokakuussa.
Kelloja siirretään talviaikaan.
Talviaikana päivät lyhenevät.

Käännökset

Riimisanakirja

talviaika rimmaa näiden kanssa:

kahviaika

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

talveutua, talvi, talvi-ilta, talviaika, talviajo, talviasuttava