tappara

substantiivi

1. Lyömämiekka tai keihäs, joka on varustettu terällä ja pistimellä.

   Miekka ja tappara olivat viikingin perusaseita.

Taivutus

yks. nom. tappara, yks. gen. tapparan, yks. part. tapparaa, yks. ill. tapparaan, mon. gen. tapparoiden tapparoitten tapparain, mon. part. tapparoita, mon. ill. tapparoihin.

Synonyymisanakirja

tappara

1. sotakirves.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Tappara on perinteinen metsästyssäiliö.
Kokoelmassani on vanha tappara.
Historian näyttelyssä oli esillä tappara.

Käännökset

Sitaatit

• "Varo, ettei talos pala!" erotuomarille Lappeenrannassa lokakuussa 1999, kun Rautakorven mielestä hänen valmentamansa tappara oli saanut kohtuuttomasti jäähyjä. Lausunnosta seurasi Rautakorvelle kolmen ottelun toimitsijakielto."

Riimisanakirja

tappara rimmaa näiden kanssa:

para

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

tappaja, tappajaiset, tappajasolu, tappara, tapparakeihäs, tappelu

Vastaukset Vastaukset.fi:ssä

Ilves vai tappara?
Mikä on tappara?