tiheikkö
substantiivi
-
alue, jossa kasvillisuus on erityisen tiheää
Tiheikkö tarjosi hyvän suojan eläimille.
Taivutus
yks. nom. tiheikkö, yks. gen. tiheikön, yks. part. tiheikköä, yks. ill. tiheikköön, mon. gen. tiheikköjen tiheiköiden tiheiköitten, mon. part. tiheikköjä tiheiköitä, mon. ill. tiheikköihin tiheiköihin.
Synonyymisanakirja
tiheikkö
-
pensaikko, risukko, vesametsä, vesakko, pusikko, pöheikkö.
Esimerkit
Tiheikkö kätkee monia lintuja.
Metsässä on tiheikkö
Etymologia
Johdettu sanasta 'tiheä', tarkoittaen aluetta, joka on tiheästi kasvillisuuden peitossa.
Käännökset
| englanti |
brake brier, brier patch, brierpatch thicket |
| saksa | Büschel, Dickicht, Gebüsch, Gestrüpp, Buschwerk |
| venäjä | клок (m), заросли, ча́ща (f), заросль, за́росли (f)-p |
| ruotsi | snår |
| ranska | fourré (m), maquis (m) |
| unkari | bozót |
| italia | boscaglia (f), fratta (f), macchia (f), boschetto (m), roveto (m), ammasso (m) |
| puola | zarośla |
| romania | tufiș, subarboret, pădurice (f), crâng, arboret, desiș |
Riimisanakirja
tiheikkö rimmaa näiden kanssa:
pöheikkö, säleikkö, puusäleikkö, pehmeikkö, rämeikkö, näreikkö, rääseikkö, hetteikkö, ryteikkö
Liittyvät sanat
aarnio, viita, pensaikko, ryteikkö, viidakko