tiilenpää
substantiivi
-
Puhekielinen ilmaus vaihtelusta kuten ylös nostettu pää tiiliseinällä.
Vanhassa sanonnassa mainitaan tiilenpää.
Taivutus
yks. nom. tiilenpää, yks. gen. tiilenpään, yks. part. tiilenpäätä, yks. ill. tiilenpäähän, mon. gen. tiilenpäiden tiilenpäitten, mon. part. tiilenpäitä, mon. ill. tiilenpäihin.
Esimerkit
Rakennusmiehet asettavat tiilenpäät huolellisesti.
Seinän tiilenpäät pitää viimeistellä.
Tiilenpäiden laatu vaikuttaa lopputulokseen.
Käännökset
Riimisanakirja
tiilenpää rimmaa näiden kanssa:
langanpää, pojanpää, kalanpää, sillanpää, kananpää, rinnanpää, köydenpää, perheenpää, nuolenpää
Läheisiä sanoja
tiikkinen, tiilenpoltto, tiilenpunainen, tiilenpää, tiilenvärinen, tiili