titteli

substantiivi

  1. arvonimi tai ammattinimike

    Hänen tittelinsä on toimitusjohtaja.
Taivutus

yks. nom. titteli, yks. gen. tittelin, yks. part. titteliä, yks. ill. titteliin, mon. gen. tittelien titteleiden titteleitten, mon. part. tittelejä titteleitä, mon. ill. titteleihin.

Synonyymisanakirja

titteli

  1. arvonimi, puhuttelumuoto.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Hänellä on hieno tieteellinen titteli.
Myyjän uusi titteli vaikutti motivaatioon.
Titteli kertoo asemasta työpaikalla.
Hän on ylpeä saamastaan tittelistä.
Yhteiskunta arvostaa usein tietynlaisia titteleitä.

(Minulla oli tämmöinen titteli kansan seassa lähtemättömästi ja taitaa olla yhä vieläkin.) Vouti oli siihen vastannut, että kenraalskan oma perunamaa olisi ensin saatava selväksi ja ettei siihen enää menisi kuin huomispäivä

Etymologia

Lainattu ruotsin sanasta 'titel', joka tulee latinan sanasta 'titulus'.

Riimisanakirja

titteli rimmaa näiden kanssa:

mestarintitteli

Lisää riimejä

Liittyvät sanat

tituleerata, virkanimike, arvonimi, nimiö, tukka

Läheisiä sanoja

titityy, titrata, titraus, titteli, tittelinkipeä, titteri

Rakastatko sanoja? Tarvitsetko lisää määritelmiä?

Tilaamalla Suomen suurimman sanakirjan saat tuhansia määritelmiä ja tarkennetun haun ilman mainoksia!

Suomisanakirja Pro

Keskustelu