tuittuilla
verbi
-
olla ailahteleva tai äreä
Lapsi alkoi tuittuilla kun ei saanut tahtoaan läpi.
Taivutus
yks. nom. tuittuilla, yks. gen. tuittuilen, yks. part. tuittuili, yks. ill. tuittuilisi, mon. gen. tuittuilkoon, mon. part. tuittuillut, mon. ill. tuittuiltiin.
Esimerkit
Lapset saattoivat tuittuilla uhmakkaina.
Hän tavallisesti tuittuilee iltaisin.
Älä tuittuile turhaan
Käännökset
Riimisanakirja
tuittuilla rimmaa näiden kanssa:
satuilla, etuilla, vittuilla, renttuilla, tonttuilla, pottuilla
Läheisiä sanoja
tuiskutuuli, tuiteriin, tuiterissa, tuittuilla, tuittuilu, tuittupäinen