tuiverrus
substantiivi
-
voimakas ja epätasainen tuuli
Meren tuiverrus kuului kauas.
Taivutus
yks. nom. tuiverrus, yks. gen. tuiverruksen, yks. part. tuiverrusta, yks. ill. tuiverrukseen, mon. gen. tuiverrusten tuiverruksien, mon. part. tuiverruksia, mon. ill. tuiverruksiin.
Synonyymisanakirja
tuiverrus
-
ryöpytys, puhuri, tuiske, tuulahdus.
Esimerkit
Sään tuiverrus ei estänyt retkeä.
Tuiverruksen läpi kulkeminen oli haastavaa.
Karu tuiverrus vei hattuni mennessään.
Etymologia
Johdettu verbistä 'tuivertaa'
Käännökset
Läheisiä sanoja
tuittupäisesti, tuittupää, tuiverrella, tuiverrus, tuivertaa, tujaus