urputus
substantiivi
-
jatkuva valitus tai nurina
Urputus taukosi vihdoin kun asia ratkaistiin.
Taivutus
yks. nom. urputus, yks. gen. urputuksen, yks. part. urputusta, yks. ill. urputukseen, mon. gen. urputusten urputuksien, mon. part. urputuksia, mon. ill. urputuksiin.
Esimerkit
Urputus täytti huoneen.
Hän ei kestänyt enää kuunnella jatkuvaa urputusta.
Urputus loppui
Etymologia
Johdos 'urputtaa' sanasta, tarkoittaen valittamista tai nurinaa.
Käännökset
Riimisanakirja
urputus rimmaa näiden kanssa:
kaaputus, raaputus, vaaputus, naputus, taputus, kättentaputus, riiputus, liputus, juhlaliputus, ulosliputus