vaellusvietti
substantiivi
-
Sisäsyntyinen tarve tai halu vaeltaa.
Monilla eläimillä on vaellusvietti.
Taivutus
yks. nom. vaellusvietti, yks. gen. vaellusvietin, yks. part. vaellusviettiä, yks. ill. vaellusviettiin, mon. gen. vaellusviettien, mon. part. vaellusviettejä, mon. ill. vaellusvietteihin.
Esimerkit
Koiralla on vahva vaellusvietti ja se nauttii pitkiä metsälenkkejä.
Vaellusvietti vie monet seikkailuihin luontoon.
Hänessä heräsi vaellusvietti heti nähtyään maisemat.
Käännökset
Riimisanakirja
vaellusvietti rimmaa näiden kanssa:
vietti, seksuaalivietti, sukupuolivietti, servietti, itsesäilytysvietti, sukuvietti
Läheisiä sanoja
vaellusreitti, vaellusretki, vaellusteltta, vaellusvietti, vaeltaa, vaeltaja