vaikerrus
substantiivi
-
Elämän kipu ulkoinen ilmaus, yleensä äänellinen kärsimyksessä.
Huoneesta kuului hiljaista vaikerrusta.
Taivutus
yks. nom. vaikerrus, yks. gen. vaikerruksen, yks. part. vaikerrusta, yks. ill. vaikerrukseen, mon. gen. vaikerrusten vaikerruksien, mon. part. vaikerruksia, mon. ill. vaikerruksiin.
Esimerkit
Vaikerrus täytti huoneen.
Hän päästi sydäntäsärkevän vaikerruksen.
Pimeässä kuului vaikerruksen ääniä.
Etymologia
Peräisin verbistä 'vaikeroida', viitaten valittamiseen tai valitukseen.
Käännökset
Liittyvät sanat
ruikutusLäheisiä sanoja
vaikeroida, vaikerointi, vaikerrella, vaikerrus, vaikertaa, vaikeus