karaatti
substantiivi
-
jalokivien tai kullan massa- tai puhtausyksikkö
Sormuksessa on puolen karaatin timantti.
Taivutus
yks. nom. karaatti, yks. gen. karaatin, yks. part. karaattia, yks. ill. karaattiin, mon. gen. karaattien, mon. part. karaatteja, mon. ill. karaatteihin.
Esimerkit
Timantin arvo riippuu sen karaateista.
Hän osti kultasormuksen
Etymologia
Tulee italian sanasta 'carato', joka puolestaan juontuu arabialaisesta sanasta 'qirat', tarkoittaen painoyksikköä.
Käännökset
Riimisanakirja
karaatti rimmaa näiden kanssa:
aparaatti, preparaatti, apparaatti, hydraatti, hiilihydraatti, referaatti, piraatti, triumviraatti, demokraatti
Läheisiä sanoja
kapustarinta, kaput, kara, karaatti, karabiini, karabinieeri