karabiini
substantiivi
-
lyhytrakenteinen kivääri tai köysien kiinnityksessä käytettävä varmistushaka
Sotilas oli varustautunut karabiiniin.
Taivutus
yks. nom. karabiini, yks. gen. karabiinin, yks. part. karabiinia, yks. ill. karabiiniin, mon. gen. karabiinien, mon. part. karabiineja, mon. ill. karabiineihin.
Synonyymisanakirja
karabiini
-
lyhytsuku, ratsuväkiase, kivääri, pyssy.
Esimerkit
Vanha karabiini oli arvokas sodan aikainen aarre.
Armeijan varustuksessa oli useita karabiineja.
Hän hallitsi karabiinin käytön erinomaisesti.
Karabiinit ovat olleet käytössä satojen vuosien ajan.
Metsästäjät suosivat kevyttä karabiinia.
Etymologia
Peräisin ranskan sanasta 'carabine', tarkoittaen alunperin kevyttä kivääriä.
Käännökset
englanti |
(alternative form of) |
Riimisanakirja
karabiini rimmaa näiden kanssa:
rabbiini, jakobiini, hemoglobiini, karbiini, turbiini, vastapaineturbiini, potkuriturbiini, vesiturbiini, suihkuturbiini
Liittyvät sanat
karbiini, karabinieeriLäheisiä sanoja
kaput, kara, karaatti, karabiini, karabinieeri, karahdella