karabiini

substantiivi

  1. lyhytrakenteinen kivääri tai köysien kiinnityksessä käytettävä varmistushaka

    Sotilas oli varustautunut karabiiniin.
Taivutus

yks. nom. karabiini, yks. gen. karabiinin, yks. part. karabiinia, yks. ill. karabiiniin, mon. gen. karabiinien, mon. part. karabiineja, mon. ill. karabiineihin.

Synonyymisanakirja

karabiini

  1. lyhytsuku, ratsuväkiase, kivääri, pyssy.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Vanha karabiini oli arvokas sodan aikainen aarre.
Armeijan varustuksessa oli useita karabiineja.
Hän hallitsi karabiinin käytön erinomaisesti.
Karabiinit ovat olleet käytössä satojen vuosien ajan.
Metsästäjät suosivat kevyttä karabiinia.

Etymologia

Peräisin ranskan sanasta 'carabine', tarkoittaen alunperin kevyttä kivääriä.

Riimisanakirja

karabiini rimmaa näiden kanssa:

rabbiini, jakobiini, hemoglobiini, karbiini, turbiini, vastapaineturbiini, potkuriturbiini, vesiturbiini, suihkuturbiini

Lisää riimejä

Liittyvät sanat

karbiini, karabinieeri

Läheisiä sanoja

kaput, kara, karaatti, karabiini, karabinieeri, karahdella

Rakastatko sanoja? Tarvitsetko lisää määritelmiä?

Tilaamalla Suomen suurimman sanakirjan saat tuhansia määritelmiä ja tarkennetun haun ilman mainoksia!

Suomisanakirja Pro