kurikka

substantiivi

1. Käytännöllinen, yleensä painava esine, jota käytetään hakkuihin tai muihin tehtäviin.

   Kurikkaa käytettiin puiden pilkkomiseen.

Taivutus

yks. nom. kurikka, yks. gen. kurikan, yks. part. kurikkaa, yks. ill. kurikkaan, mon. gen. kurikoiden kurikoitten kurikkojen kurikkain, mon. part. kurikoita kurikkoja, mon. ill. kurikkoihin kurikoihin.

Synonyymisanakirja

kurikka

1. nuija, keppi, nuija.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Kurikka on hyödyllinen työkalu puutöissä.
Hän käytti kurikkaa muotoilussa.
Matkan varrelta löytyi vanha kurikka.

Matti kurikka, päinvastoin kuin Mathilda Wrede, kohdisti uskonsa vain tämän maailman asioihin ja tulevaisuuteen, nimittäin oikeastaan siihen tulevaisuudenkuvaan, jonka hän oli itse mielikuvituksessaan keksinyt ja luonut ja jonka uskoi kerran toteuttavansa koko maailman onneksi ja siunaukseksi

Matti kurikka oli kooltaan jotensakin pitkä mies

Matti kurikka oli varsinaisia suomalaisia paljon vilkkaampi

Käännökset

Riimisanakirja

kurikka rimmaa näiden kanssa:

murikka, kivenmurikka

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

kuri, kuriiri, kuriiriposti, kurikka, kurillaan, kurillinen

Keskustelu

Kaunis nimi ja paikka nimetön 15.3.2011