palkeenkieli

substantiivi

1. Ihon repeämä tai halkeama, erityisesti sormissa.

   Talvella kädet kärsivät helposti palkeenkielistä.

Taivutus

yks. nom. palkeenkieli, yks. gen. palkeenkielen, yks. part. palkeenkieltä, yks. ill. palkeenkieleen, mon. gen. palkeenkielten palkeenkielien, mon. part. palkeenkieliä, mon. ill. palkeenkieliin.

Synonyymisanakirja

palkeenkieli

1. repeämän osa.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Palkeenkieli sai aikaan paljon työtä.
Hän korjasi palkeenkielen ompelemalla sen.
Palkeenkieli repeytyi kovassa käytössä.

Käännökset

Riimisanakirja

palkeenkieli rimmaa näiden kanssa:

vaa'ankieli, maailmankieli, koirankieli, kansankieli, käärmeenkieli, lapsenkieli, lastenkieli, äidinkieli, ruumiinkieli

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

palkata, palkaton, palkattomasti, palkeenkieli, palkinnonsaaja, palkinto