radiopuhelin

substantiivi

Laite, jolla voidaan keskustella radiosignaalien avulla.
Vartijoilla on radiopuhelimet turvalanteissaan.

Taivutus

yks. nom. radiopuhelin, yks. gen. radiopuhelimen, yks. part. radiopuhelinta, yks. ill. radiopuhelimeen, mon. gen. radiopuhelimien radiopuhelinten, mon. part. radiopuhelimia, mon. ill. radiopuhelimiin.

Synonyymisanakirja

radiopuhelin

langaton puhelin.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Hän soitti radiopuhelimella ystävälleen.
Radiopuhelin oli aikoinaan suosittu merenkulkijoilla.
Radiopuhelin rikkoutui kesken puhelun.

Etymologia

radiossa (from 'radio') + puhelin (from 'puhua', to speak)

Käännökset

englanti	radiophone, radiotelephone walkie-talkie, walky-talky
ranska	radiotéléphone (m), talkie-walkie (m)
puola	krótkofalówka (f)
venäjä	ра́ция (f), приёмопереда́тчик (m) = prijomoperedátčik, уо́ки-то́ки, во́ки-то́ки

Riimisanakirja

radiopuhelin rimmaa näiden kanssa:

puhelin, LA-puhelin, erämaapuhelin, rahapuhelin, pikapuhelin, matkapuhelin, alapuhelin, ulapuhelin, vuokrapuhelin, turvapuhelin

Lisää riimejä

Liittyvät sanat

ulapuhelin, kenttäradio, matkapuhelin, puhelin

Läheisiä sanoja

radiopaikannus, radiopeilaus, radiopuhe, radiopuhelin, radiopuhelu, radioputki

Rakastatko sanoja? Tarvitsetko lisää määritelmiä?

Tilaamalla Suomen suurimman sanakirjan saat tuhansia määritelmiä ja tarkennetun haun ilman mainoksia!

Suomisanakirja Pro