sortuma
substantiivi
-
Maan tai rakenteen romahtaminen tai luhistuminen.
Sortuma aiheutti tien sulkemisen.
Taivutus
yks. nom. sortuma, yks. gen. sortuman, yks. part. sortumaa, yks. ill. sortumaan, mon. gen. sortumien sortumain, mon. part. sortumia, mon. ill. sortumiin.
Synonyymisanakirja
sortuma
-
sortumus, sortua, maanvyöry, vyörymä, luola, jama.
Esimerkit
Tiellä oli suuri sortuma sateiden jälkeen.
Geologit tutkivat kallion sortuma vaurioita.
Uusi sortuma vaikeutti liikennettä alueella.
Etymologia
Muutostaloite verbistä 'sortua', tarkoittaen rakennelman tai muodostelman sortumista.
Käännökset
Liittyvät sanat
paalutus, sorto, alle