virkakausi
substantiivi
-
Aika, jonka henkilö toimii virassa.
Presidentin virkakausi on kuusi vuotta.
Taivutus
yks. nom. virkakausi, yks. gen. virkakauden, yks. part. virkakautta, yks. ill. virkakauteen, mon. gen. virkakausien virkakautten, mon. part. virkakausia, mon. ill. virkakausiin.
Esimerkit
Presidentin virkakausi kestää kuusi vuotta.
Virkakaudellaan hän teki monia uudistuksia.
Uusi virkakausi alkaa ensi vuonna.
Etymologia
Virka + kausi, jossa 'virka' tarkoittaa julkista tehtävää ja 'kausi' tarkoittaa aikajaksoa
Käännökset
Riimisanakirja
virkakausi rimmaa näiden kanssa:
sarjakausi, aikakausi, lamakausi, uhmakausi, lomakausi, juomakausi, markkinakausi, litorinakausi, littorinakausi
Liittyvät sanat
virka-aikaLäheisiä sanoja
virkainto, virkaintoinen, virkaintoisesti, virkakausi, virkakieli, virkakielto